Yhden yön matka Utöhön – paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Utö on suomen eteläisin asuttu saari, jossa asuu tällä hetkellä noin 33 asukasta. Saarella on suomen vanhin toiminnassa oleva majakka, joka on tehty 1814-luvulla. Saari toimi joskus armejan kasarmina nykyään tiloissa toimii hotelli. Utössä on suomen eteläisin hissi, uima-allas ja k kauppa. Sieltä löytyy suomin pienin ja eteläisin koulu.

Meidän matka

Ihanalta kuulostava utöön saari oli suorastaan pettymys minulle ja puolisolleni. Halusimme tehdä jonkun kesäloma matkan ja vähän samalla viettää vuosipäiväämme. Olin ottanut selvää saaresta ja lukenut sen romanttisesta luonteesta. Ei kuitenkaan ollut se meidän juttu. 

Olimme vähän myöhässä varaamassa hotelli huonetta, mutta ihmeen kaupalla saimme viellä parin viikon päähän perjantaille merinäköalahuoneen. No asia selvisi minulle vähän myöhemmin miksi merinäköalahuoneet oli silloin vielä vapaana. Utöhön kulkeeva yhteysalus meinaan kulki silloin erikoisina aikoina, olisimme ollu utössä perillä 23.15  ja meidän olisi pitänyt lähteä 8.30 seuraavana päivänä. Luultavasti emme olisi ehtinyt syömään aamupalaakaan ja ei pelkkä nukkuminen kuulostanut houkuttelevalta 180e per/yö hotelli huoneen hinnalla. Äkkiä vaihtamaan päivää, joista ei enää löytynytkään merinäköalalla olevaa huonetta. 

Hotellihuone sähläysten jälkeen valitsimme matka päiväksemme tiistain, koska meno ja tulo matkan yhteysalukset menivät täydellisinä aikoina. Yhteysalus joka on muuten ilmainen. Hienoa, että suomesta löytyy mahdollisuuksia lähteä neljän ja puolentunnin merimatkalle ilmaiseksi. Olisin kuitenkin mielelläni maksanut matkasta, jos aluksessa olisi ollut vähänkin mukavampi matkustaa. Tosiaan matka kesti monia tunteja ja se kiersi kolmen muun saaren kautta utöhön. Näin kesäaikana kun ihmiset matkustelevat kesäloma reissujaan matkustaja määrä oli huikea. Ei siinä mitään, että ihmisiä oli paljon mutta kun alukselta ei löytynyt jokaiselle istuma paikkoja ja niistä suurin osa oli niin huonoja, että yli neljän tunnin matka niissä istuessa oli suorastaan karmeaa.

Hotellihuone oli siisti ja ihan kalvollinen mutta huoneessa oli kamala haju. Hajua voisi kuvailla samanlaiseksi kun monissa vanhoissa taloissa se oli tunkkainen, tuntui kuin ilma ei olisi kiertänyt huoneessa. Tietenkin olihan rakennuksella jo ikääkin, ei se niin uudelta voikkaan tuoksua. Ehkä hajua olis voinut lievittää jos olisimme saanut merinäköala huoneen parvekkeella, koska pihanäkymään päin olevassa huoneissa, ei saanut edes ikkunaa auki.

Meidän piti luovuttaa huoneemme jo 10.30 seuraavana päivänä. Olisin hyväksynyt tämän normaalissa tilanteessa mutta kun yhteysaluksemme lähti vasta 16.00. Ulkona satoi ja tuuli mikään paikka ei ollut auki kuten museo tai majakka. Ainut mikä oli auki, oli hotellin ruokasali. Pienen saari kierroksen jälkeen olimme niin märkiä, että ulkona olo ei huvittanut, niin könötimme yli neljä tuntia hotellin ruokasalissa, odottaen yhteysaluksen lähtemistä. Yhteysaluksella matkustaminen paluumatkalla oli vielä hirveämpää kuin meno matkalla. Ulkona yläkannella istuminen märillä penkeillä ei houkutellut ja sisällä istumapaikkoja oli puolet vähemmän kuin ulkona. Kaikki ihmiset koittivat änkeä sisällä oleviin istumapaikkoihin. Mekin löysimme pienen nurkka paikan, jossa piti istua yli neljä tunti hievahtamatta, ettei vain osu vierus toveriin. 

Vaikka matkamme oli suoraan sanottua aika per****tä oli siinä jotain hyvääkin. Saimme viettää aikaa yhdessä ja saarella on todella kaunis luonto. Minulle tärkeä meri oli vahvasti läsnä. Matka olisi voinut olla kivempi, jollei olisi ollut niin suuret odotukset, olisi ollut patikointi vaatteet päällä, merellä matkustamiseen olisi ollu joku muu kuin yhteysalus ja hotellihuone olisi ollut merinäköalalla ja parvekkeella varustettu. Tulipahan tämäkin saari nähtyä.

You May Also Like

Leave a Reply